24.6.2009

Helsingin käräjäoikeuden päätökset 14.7.2005, 12.8.2005, 8.9.2005, 7.10.2005 ja 3.11.2005

Poliisiviranomaisen hakemuksista käräjäoikeus myönsi päätöksillään kulloinkin aina yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan luvan suorittaa teknistä kuuntelua Helsingissä sijaitsevaan kerrostalohuoneistoon ajalla 14.7. - 2.12.2005.

Käräjäoikeus totesi, että teknisellä kuuntelulla saatavilla tiedoilla voitiin olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys epäillyn törkeän veropetoksen selvittämiselle. Tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä pakkokeinon käytöstä rikoksesta epäillyille tai muille aiheutuva oikeuksien loukkaus huomioon ottaen teknisen kuuntelun käyttöä voitiin pitää puollettavana.

Käräjäoikeus viittasi ratkaisujensa perusteluina poliisiviranomaisen hakemuksissaan esittämiin perusteisiin, joiden mukaan Keskusrikospoliisin tutkittavana oli laaja talousrikoskokonaisuus, jossa oli kysymys niin sanotusta kuittikaupasta. Kahden eri yrityksen, X Oy ja Y Oy, tilien kautta oli marraskuun 2003 ja syyskuun 2004 välisenä aikana kulkenut yli 7 miljoonaa euroa. Tämä summa oli nostettu välittömästi tilillepanojen jälkeen. Verottajan laskelmien mukaan vältettyjen verojen määrä toukokuun ja syyskuun 2004 välisenä aikana oli yli 3 miljoonaa euroa.

Kysymys oli esitutkinnassa esille tulleiden tietojen perusteella ammattimaisesti järjestäytyneestä ja toimivasta organisaatiosta, joka myi palveluksiaan laajalle joukolle rakennusalan yrityksiä. Näille asiakasyrityksille kirjoitettiin perusteettomia laskuja ja vuokrattiin yrityksiä pimeän työn tekoon 10 prosentin palkkiota vastaan. Tiedossa olevien yritysten pankkitilien kautta oli läpilaskutettu noin 10 miljoonaa euroa. Organisaatio hallinnoi yhtiöiden rahaliikennettä ja pidätti palkkionsa käteisenä nostamistaan varoista. Toiminta oli jatkunut pitkään, taloudelliset vaikutukset olivat huomattavat ja toiminnassa oli käytetty apuna niin sanottuja bulvaaneja, peiteyhtiöitä ja piilokonttoreita.

Esille tulleiden tietojen perusteella rahaliikennettä järjestelivät A ja B, jotka hallinnoivat kysymyksessä olevaa Helsingissä kerrostalon asuinhuoneistossa sijaitsevaa piilokonttoria. Tarkkailun mukaan heti rahojen noston jälkeen pääsääntöisesti joko C tai D menivät kyseiseen piilokonttoriin, jossa olivat myös A tai B. Tämän jälkeen tilaan tuli käymään useita asiakasyhtiöihin liittyviä henkilöitä.

Kuunneltavan tilan omisti eräs säätiö ja sen oli vuokrannut eräs osakeyhtiö. Tilaa ei poliisin tietojen mukaan käytetty vakituiseen asumiseen. Poliisiviranomaisen hakemuksissa heinäkuulta ja elokuulta 2005 todettiin, että asunnossa oli toukokuun 2005 lopulta asti yöpynyt tuntematon henkilö. Majoittuminen oli kuitenkin luonteeltaan tilapäistä.

Asian on ratkaissut 14.7.2005 käräjätuomari Jukka Jaakkola, 12.8.2005 ja 7.10.2005 käräjätuomari Markku Pohjola sekä 8.9.2005 ja 3.11.2005 käräjätuomari Marita Hattari.

Helsingin hovioikeuden päätös 7.10.2008

B kanteli hovioikeuteen vaatien, että teknistä kuuntelua koskevat päätökset kumotaan.

Hovioikeus totesi, että pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kun on syytä epäillä jotakuta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta, epäiltyyn saadaan kohdistaa teknistä kuuntelua, jos kuuntelulla saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Lainkohdan 2 momentin mukaan teknistä kuuntelua saa tässä tapauksessa kohdistaa epäiltyyn vain hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella. Lainkohdan 3 momentissa on lueteltu ne teot, joista epäiltyyn voidaan kohdistaa teknistä kuuntelua myös sellaiseen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäilty todennäköisesti oleskelee, jos rikoksen selvittäminen olisi olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta käyttämällä rikoksesta epäillyn tai muiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia pakkokeinoja. Viimeksi mainituissa tapauksissa edellytetään 6 a §:n mukaan julkisen asiamiehen määräämistä.

Hovioikeus totesi, että pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 52/2002 vp) oli todettu, että vakituiseen asumiseen tarkoitettuina tiloina pidettiin ainoastaan varsinaisia asumistiloja ja vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila oli pakkokeinolaissa suppeampi kuin esimerkiksi rikoslain 24 luvun 11 §:ssä määritelty kotirauhan suojaama alue. Toisaalta lyhytaikaiseen asumiseen tarkoitetut tilat, kuten esimerkiksi hotellihuoneet, virastot, liikehuoneistot, toimistot ja muut sellaiset tilat olivat muita kuin vakinaiseen asumiseen tarkoitettuja tiloja ja kuuluivat pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 2 momentin soveltamisalueeseen.

Asiassa oli ratkaisevaa, oliko tekninen kuuntelu kohdistettu B:hen hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella. Lupa tekniseen kuunteluun oli myönnetty kerrostalossa sijaitsevaan huoneistoon. Huoneiston oli vuokrannut eräs osakeyhtiö ja sen ovessa oli lukenut S Oy, joka oli yksi niistä yrityksistä, joiden oli epäilty olleen mukana rikollisessa toiminnassa. Poliisin mukaan kyseisessä, sinänsä asuntokäyttöön alunperin tarkoitetussa huoneistossa oli toiminut niin sanottu piilokonttori, jossa laajamittaiseen kuittikauppaan perustuvaa rahaliikennettä oli hoidettu. Asunnossa oli tilapäisesti yöpynyt henkilö, mutta huoneistoa ei ollut käytetty vakituiseen asumiseen.

Hovioikeus totesi johtopäätöksenään, että B ei ollut väittänytkään asuvansa huoneistossa. Huoneistossa oli touko-heinäkuun ja loka-marraskuun 2005 aikana tilapäisesti asunut ulkomaalainen henkilö, joka ei ole tehnyt asumisestaan ilmoitusta väestörekisteriin tai postiin. Kysymyksessä oli ollut lähinnä liikehuoneistoon tai toimistoon rinnastettava tila, johon tekninen kuuntelu nyt kysymyksessä olleiden epäiltyjen rikosten johdosta oli ollut sallittua. Se tosiasia, että tila oli tarkoitettu vakituiseen asumiseen, ei tilan selvitetty käyttö huomioon ottaen antanut aihetta arvioida toisin.

Hovioikeus hylkäsi B:n kantelun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Harsia, Paula Koski ja Harri Katara.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Poliisi on käräjäoikeuden 14.7.2005, 12.8.2005, 8.9.2005, 7.10.2005 ja 3.11.2005 antamien päätösten nojalla 14.7.2005 ja 2.12.2005 välisenä aikana kohdistanut teknistä kuuntelua törkeästä veropetoksesta epäiltyihin heidän ollessaan asuinkerrostalossa sijaitsevassa huoneistossa. Tutkinnanjohtaja oli teknistä kuuntelua koskevassa vaatimuksessa ilmoittanut käräjäoikeudelle, että huoneisto oli niin sanottu piilokonttori, jota ei käytetty vakituiseen asumiseen mutta jossa tuntematon henkilö oli poliisin havaintojen mukaan tilapäisesti yöpynyt.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko teknistä kuuntelua saanut kohdistaa mainittuun huoneistoon. B:n mukaan edellytyksiä tekniselle kuuntelulle ei ole ollut, koska huoneisto oli rakennettu asuinkäyttöön ja se siten oli vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila. B on edelleen vedonnut siihen, että huoneistoa oli joka tapauksessa käytetty asumiseen.

Asuntoon kohdistuvan teknisen kuuntelun edellytyksistä

3. Pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan rikoksen esitutkintaa toimittava viranomainen saa kohdistaa epäiltyyn teknistä kuuntelua muun muassa, jos tätä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta ja jos kuuntelulla saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Pykälän 2 momentin mukaan teknistä kuuntelua saa 1 momentin nojalla kohdistaa epäiltyyn vain hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella.

4. Vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan saadaan kohdistaa teknistä kuuntelua vain pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 3 momentissa tyhjentävästi lueteltujen rikosten tutkimista varten. Törkeä veropetos ei kuulu näihin rikoksiin. Näin ollen teknisen kuuntelun edellytyksiä harkittaessa on tässä tapauksessa ensiksi ratkaistava se, onko kyseistä huoneistoa pidettävä vakituiseen asumiseen tarkoitettuna vai muuna tilana.

5. Edellä mainitun pykälän esitöiden mukaan (HE 52/2002 vp s. 65) vakituiseen asumiseen tarkoitettujen tilojen ulkopuolelle jäävät lyhytaikaiseen asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, sekä esimerkiksi virastot, liikehuoneistot, toimistot ja tuotantolaitokset. Lisäksi todetaan, että vakituiseen asumiseen tarkoitettuina tiloina on pidettävä ainoastaan varsinaisia asumistiloja, ei esimerkiksi porraskäytäviä tai yksityiskäytössä olevia piha-alueita.

6. Korkein oikeus katsoo, ettei pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 2 momentissa käytetystä ilmaisusta "vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella" voida tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei lakia sovellettaessa voitaisi ottaa huomioon sitä seikkaa, käytetäänkö tilaa tosiasiallisesti asumiseen. Lain esitöistä ei myöskään ilmene, että mainitulla ilmaisulla, joka on korvannut aikaisemmin voimassa olleen luvun 4 §:n 4 momentin (366/1999) ilmaisun "tilassa, jota ei käytetä vakituiseen asumiseen" olisi tarkoitettu muuttaa säännöksen sisältöä siten, että jo tilan käyttötarkoitus sen tosiasiallisesta käytöstä riippumatta sulkisi pois mahdollisuuden tekniseen kuunteluun.

7. Asumiseen liittyvällä teknisen kuuntelun rajauksella on läheinen yhteys perustuslain 10 §:ssä turvattuihin perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 36/2002 vp s. 6) mukaan teknisin apuvälinein tapahtuva salainen kuuntelu rikoksesta epäillyn tai jonkun muun kotona merkitsee puuttumista kotirauhan ja myös luottamuksellisen viestin suojaan. Koska rajauksella pyritään turvaamaan nimenomaan kotirauhaa ja yksityiselämää, Korkein oikeus katsoo, että vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila voi olla yksityiskäytössä oleva sisätila, jota tosiasiallisesti käytetään asuntona. Harkittaessa onko tila tarkoitettu vakituiseen asumiseen vai ei, ratkaisevaa ei siten ole se, mihin tarkoitukseen tila on rakentamiseen liittyvien hallintopäätösten tai esimerkiksi asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osoitettu, vaan olennaista on tilan tosiasiallinen käyttö silloin, kun teknistä kuuntelua koskeva vaatimus tehdään. Myöskään sellaisilla hallinnollisilla toimilla kuten väestörekisteri-ilmoituksen tekemisellä tai sen tekemättä jättämisellä ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Teknistä kuuntelua koskeva päätöksentekomenettely

8. Pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:n 1 momentin tuomioistuin päättää luvan myöntämisestä tekniseen kuunteluun, jos kuuntelulaite on tarkoitus sijoittaa siihen tilaan, jossa epäilty oleskelee. Lupa-asia käsitellään luvun 6 §:n 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta ja hänen tai hänen määräämänsä virkamiehen läsnä ollessa. Rikoksesta epäiltyä tai kuunneltavan tilan haltijaa ei sen sijaan kuulla tällaisesta niin sanotusta salaisesta pakkokeinosta päätettäessä. Silloin, kun luvun 4 §:n 3 momentissa lueteltujen rikosten selvittämiseksi ylipäänsä voidaan hakea lupaa asuintiloihin kohdistuvaa teknistä kuuntelua varten, tuomioistuimen on 6 a §:n nojalla määrättävä julkinen asiamies valvomaan kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja.

9. Pakkokeinoasioissa tuomioistuimen tehtävänä on huolehtia rikoksesta epäillyn ja sivullisten oikeusturvasta etenkin silloin, kun he eivät voi itse tai asiamiehen välityksellä valvoa etujaan. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:7 todennut, että tuomioistuimen on pakkokeinovaatimusta käsitellessään selvitettävä ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Vastaavasti tuomioistuimen on selvitettävä myös muut pakkokeinon edellytykset, kuten se, käytetäänkö kuunneltavaa tilaa vakituiseen asumiseen. Tuomioistuimen on myös perusteltava päätöksensä niin, että sen lainmukaisuutta voidaan arvioida jälkikäteen.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

10. Teknistä kuuntelua koskevista vaatimuksista on käynyt ilmi, että tekninen kuuntelu on ollut tarkoitus kohdistaa asuinkerrostalossa olevaan huoneistoon, joka kuitenkin oli vuokrattu eräälle yhtiölle ja joka ovessa olevan nimen perusteella oli toisen yhtiön käytössä. Lupavaatimuksen mukaan B oli aikaisemmin muuttanut pois kyseisestä huoneistosta eikä kukaan muistakaan rikoksesta epäillyistä asunut siinä, vaan he käyttivät huoneistoa toimistonaan. Edellä kohdissa 6 ja 7 lausutun mukaisesti Korkein oikeus katsoo, ettei huoneisto ole toimistona käytettynä ollut pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asumiseen tarkoitettu tila. Huoneisto ei siten ole ollut B:n tai muiden rikoksesta epäiltyjen osalta vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila.

11. Heinä- ja elokuussa 2005 tehdyistä lupavaatimuksista ilmenee, että huoneistossa oli toukokuun 2005 lopulta lukien yöpynyt tuntematon henkilö, jonka majoittumista oli kuitenkin tarkkailu- ja kuunteluhavaintojen mukaan pidetty tilapäisenä. Myöhemmissä, syys-, loka- ja marraskuussa 2005 tehdyissä vaatimuksissa ei enää ole ollut yöpymistä koskevia mainintoja. B on kantelussaan viitannut esitutkinnassa annettuun todistajankertomukseen ja ilmoittanut, että kyseinen henkilö oli toukokuun ja joulukuun 2005 alun välisenä aikana asunut huoneistossa kaikkiaan noin viiden kuukauden ajan. Tutkinnanjohtaja ei ole vastauksessaan kiistänyt tätä ilmoitusta.

12. Jo ensimmäisen käräjäoikeudelle esitetyn lupavaatimuksen mukaan kuuntelulaite on sijoitettu tavanomaisesti asumiseen käytettävään tilaan, jossa sivullinen henkilö oli yöpynyt jo yli kuukauden ajan. Tällöin on ollut ilmeinen vaara, että teknisin laittein tapahtuva salainen kuuntelu voi loukata hänen yksityisyyttään ja kotirauhaansa. Kun tällaiset seikat ovat tulleet ilmi lupa-asiaa käsiteltäessä, käräjäoikeuden olisi tullut vaatia tutkinnanjohtajalta tarkempia tietoja ja selvityksiä yöpymisestä ja mahdollisesta muusta asumisesta, jotta henkilön oikeusturva olisi tullut asianmukaisesti huomioon otetuksi.

13. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, ettei käräjäoikeus ole perustellut ratkaisuaan asianmukaisesti, kun se on ainoastaan viitannut ratkaisun liitteeksi otettuun tutkinnanjohtajan vaatimukseen ja siinä esitettyyn yleiseen luonnehdintaan asumisen tilapäisyydestä.

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että huoneiston tosiasiallista käyttöä ei ole lupa-asiaa käsiteltäessä asianmukaisesti selvitetty. Tämän vuoksi luvan myöntämiselle ei ole ollut edellytyksiä.

Päätöslauselma

Helsingin hovioikeuden päätös 7.10.2008 ja Helsingin käräjäoikeuden päätökset 14.7.2005, 12.8.2005, 8.9.2005, 7.10.2005 ja 3.11.2005 kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Marjut Jokela. Esittelijä Timo Ojala.